Tietopohja
Mitä nykytaiteella tarkoitetaan?
Nykytaide eli aikalaistaide on sitä taidetta mitä nykyisin tehdään. Kaikki taide on aikanaan ollut nykytaidetta, kunnes uusista ideoista, ajatuksista ja virtauksista on syntynyt selkeästi taas uudenlaista nykytaidetta. Taideinstituutiot pyrkivät määrittelemään ja jäsentämään taidetta erilaisiksi suuntauksiksi ja ismeiksi, mutta nykytaide pyrkii pakenemaan määritelmiä. Se luo itseään uudestaan ja uudestaan.
Yksi taidehistorian määritelmä nykytaiteelle on ajallinen jako. Sen mukaan 1960-luvun jälkeen tuotettu taide on nykytaidetta. Modernilla taiteella tarkoitetaan 1800-luvun puolivälin jälkeen tehtyä taidetta. Modernismilla taas tarkoitetaan koko 1900-luvun taidetta ja sen erilaisia taiteen suuntausten jatkumoa.
Koska taiteilijat käyttävät luovasti monenlaisia tekniikoita, materiaaleja, aiheita ja ideoita, on nykytaidetta pidetty joskus vaikeana ymmärtää. Jos vastaanottaja odottaa nykytaideteokselta pelkkää esteettistä mielihyvää, saattaa joutua pettymään. Sitäkin toki nykytaide voi tarjota.
Nykytaide voi periaatteessa käyttää aiheena tai materiaalina mitä vaan. Myös taiteen vastaanottaja voi olla osa teosta. Hajut, maut, lämpötila, liike, ääni, aika, sanat ja kieli, käsitteet tai teoriat voivat olla osa teosta siinä missä maali tai sivellin ennen. Taideteos voi olla esitys, jossa on liikettä, tanssia, puhetta ja tekoja. Se voi olla myös rakennettu tiettyyn tilaan tai ympäristöön näyttelytilan ulkopuolella tai se voi olla tuotettu tietyn yhteisön kanssa. Taide hyödyntää myös teknologian mahdollisuuksia. Video- ja mediataide ovat jo vakiinnuttaneet asemansa. Nykytaide hyödyntää myös eri taiteen lajeja monialaisesti, myös perinteistä taidetta.
Samalla kun taiteen muoto ja sisältö on muuttunut, on myös taiteen merkitys muuttunut. Kirjassaan Taiteen tehtävä – esseitä, 2017 taiteilija Teemu Mäki näkee taiteella olevan neljä ei tehtävää: nautinto, keskustelu, viisauden tavoittelu ja tunne-elämän kehittäminen. Taide ammentaa aikansa elämäntavasta. Nykytaiteen luonteeseen kuuluu etsiä taiteen uusia ilmaisukeinoja ja esitellä niitä. Myös taiteessa on omia valtavirtauksia, sivujuonteita ja muoti-ilmiöitä siinä missä tieteissä ja millä muulla alalla tahansa. (Wikipedia)
Mitä kuulumisella tarkoitetaan?
Kuuluminen on monenlaista. Voimme kuulua erilaisiin sosiaalisiin ryhmiin, kuten perheeseen, ystäväpiiriin tai olla virallisesti jonkun ryhmän jäseniä, kuten Suomen kansalaisia tai Kuokkalan yhtenäiskoulun oppilaita. Kuulumalla johonkin ryhmään voimme kertoa jotain arvoistamme tai kiinnostuksen kohteista. Voimme myös kiinnittyä erilaisiin paikkoihin, kuten Jyväskylään, tai tuntea yhteenkuuluvuutta yli kieli- ja kansallisuusrajojen.
Kuulumisen toinen puoli on kuulumattomuus. Se voi olla tietoista ja harkittua ryhmän ulkopuolelle asettumista tai muiden määräämää ryhmästä ulossulkemista. Kuulumisen ryhmät ja paikat voivat vaihdella ja muuttua. Joskus kuuluminen voi tuntua niin itsestään selvältä, että sen ymmärtää vasta sitten kun sen on vaarassa menettää. Näin kävi esimerkiksi taiteilijalle, jonka kotikaupunki tuhoutui maanjäristyksessä. Joskus taas on vaikea tai mahdotonta sanoa, mihin ryhmään kuuluu.
Voimmekin kuulua samaan aikaan moneen ryhmään ja paikkaan. Ehkäpä laajimmillaan kuuluminen on silloin, kun ihminen tuntee olevansa osa luontoa, ympäristöä ja maailmankaikkeutta.
Sari Pöyhönen, Crossing Borders -projektin johtaja
Crossing Borders -projekti on Jyväskylän yliopiston Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke, jossa on tutkittu kuulumista: Miten ihmiset tuntevat kuuluvansa ryhmiin ja paikkoihin? Miten he kertovat, esittävät, tuottavat ja kyseenalaistavat kuulumista? Miten taide voi auttaa ilmaisemaan ja tuottamaan kuulumista?