Teoksissaan Maija Ojanen käsittelee ihmisyyttä ja olemassaoloa. Hän pohtii, kokeeko ihminen olevansa maailmassa oikeassa paikassa oikealla tavalla. Kokemuksessa on harvoin vain yksi puoli, kuuluminen tai ulkopuolisuus, usein läsnä ovat molemmat. Ojanen on viehättynyt maagisen realismin maailmasta ja viime aikoina hän on lukenut kansantarinoita, kauhu- ja kummitustarinoita sekä itämaista filosofiaa. Tarinoista ammennetut elementit kutoutuvat teoksissa yhteen. Keskeisiä ovat ihmishahmot, etenkin naishahmot. Viimeisimmässä teossarjassa Ojanen käsittelee ihmismielen kokemuksia pelosta, kuolemasta ja itsensä kohtaamisesta – irti leikatut päät toimivat itsensä uhraamisen ja muodonmuutoksen symboleina.

Maija Ojanen (s. 1981) on syntynyt ja kasvanut Jyväskylässä. Opiskeltuaan Kankaanpäässä ja Helsingissä hän palasi Jyväskylään. Keski-Suomi maisemineen on hänelle rakas ja hänen teoksissaan voi nähdä vivahteita keskisuomalaisesta luonnosta. Ojasen tekniikkoihin kuuluvat vesiväri, guassi ja tussi. Tällä hetkellä hän tekee suurikokoisia mustavalkoisia piirustuksia muste- ja tussikynillä. Taiteessaan hän kuvaa ihmiselämää kasvien, eläinten ja luonnon kautta.